viiluttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viiluttaminen (38)
- teonnimi verbistä viiluttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viiluttaminen | viiluttamiset |
| genetiivi | viiluttamisen | viiluttamisten viiluttamisien |
| partitiivi | viiluttamista | viiluttamisia |
| akkusatiivi | viiluttaminen; viiluttamisen |
viiluttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viiluttamisessa | viiluttamisissa |
| elatiivi | viiluttamisesta | viiluttamisista |
| illatiivi | viiluttamiseen | viiluttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viiluttamisella | viiluttamisilla |
| ablatiivi | viiluttamiselta | viiluttamisilta |
| allatiivi | viiluttamiselle | viiluttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viiluttamisena (viiluttamisna) |
viiluttamisina |
| translatiivi | viiluttamiseksi | viiluttamisiksi |
| abessiivi | viiluttamisetta | viiluttamisitta |
| instruktiivi | – | viiluttamisin |
| komitatiivi | – | viiluttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viiluttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viiluttamis- | |