viilaaja

Suomi

Substantiivi

viilaaja (10)

henkilö, joka viilaa (työkseen)

Ääntäminen

IPA: /ˈʋiːlɑːjɑ/
tavutus: vii‧laa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viilaaja	viilaajat
genetiivi	viilaajan	viilaajien (viilaajain)
partitiivi	viilaajaa	viilaajia
akkusatiivi	viilaaja; viilaajan	viilaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	viilaajassa	viilaajissa
elatiivi	viilaajasta	viilaajista
illatiivi	viilaajaan	viilaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viilaajalla	viilaajilla
ablatiivi	viilaajalta	viilaajilta
allatiivi	viilaajalle	viilaajille
muut sijamuodot
essiivi	viilaajana	viilaajina
translatiivi	viilaajaksi	viilaajiksi
abessiivi	viilaajatta	viilaajitta
instruktiivi	–	viilaajin
komitatiivi	–	viilaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viilaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi viilata (vokaalivartalo viilaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka viilaa (työkseen)

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

viilaaja Kielitoimiston sanakirjassa