viila

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viila (9)[1]

  1. erilaisten materiaalien työstöön käytettävä tiheäänhammastettu, tankomainen lastuava käsi- tai konetyökalu
    Perinteisesti viiloja on valmistettu hakkaamalla tai jyrsimällä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiːlɑ/
  • tavutus: vii‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viila viilat
genetiivi viilan viilojen
(viilain)
partitiivi viilaa viiloja
akkusatiivi viila;
viilan
viilat
sisäpaikallissijat
inessiivi viilassa viiloissa
elatiivi viilasta viiloista
illatiivi viilaan viiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viilalla viiloilla
ablatiivi viilalta viiloilta
allatiivi viilalle viiloille
muut sijamuodot
essiivi viilana viiloina
translatiivi viilaksi viiloiksi
abessiivi viilatta viiloitta
instruktiivi viiloin
komitatiivi viiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

viilari

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kaariviila, kynsiviila, lattaviila, pyöröviila, rakoviila, rotanhäntäviila, sulkaviila, veitsiviila, viilaharja, viilajauhe, viilanpuru, viilapenkki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viila Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9