viila
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]viila (9)
- erilaisten materiaalien työstöön käytettävä tiheäänhammastettu, tankomainen lastuava käsi- tai konetyökalu
- Perinteisesti viiloja on valmistettu hakkaamalla tai jyrsimällä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiːlɑ/
- tavutus: vii‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viila | viilat |
| genetiivi | viilan | viilojen (viilain) |
| partitiivi | viilaa | viiloja |
| akkusatiivi | viila; viilan |
viilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viilassa | viiloissa |
| elatiivi | viilasta | viiloista |
| illatiivi | viilaan | viiloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viilalla | viiloilla |
| ablatiivi | viilalta | viiloilta |
| allatiivi | viilalle | viiloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viilana | viiloina |
| translatiivi | viilaksi | viiloiksi |
| abessiivi | viilatta | viiloitta |
| instruktiivi | – | viiloin |
| komitatiivi | – | viiloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: viilata
Yhdyssanat
[muokkaa]kaariviila, kynsiviila, lattaviila, pyöröviila, rakoviila, rotanhäntäviila, sulkaviila, veitsiviila, viilaharja, viilajauhe, viilanpuru, viilapenkki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- viila Kielitoimiston sanakirjassa