viikkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
viikkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä viikata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viikkaava | viikkaavat |
| genetiivi | viikkaavan | viikkaavien (viikkaavain) |
| partitiivi | viikkaavaa | viikkaavia |
| akkusatiivi | viikkaava; viikkaavan | viikkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viikkaavassa | viikkaavissa |
| elatiivi | viikkaavasta | viikkaavista |
| illatiivi | viikkaavaan | viikkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viikkaavalla | viikkaavilla |
| ablatiivi | viikkaavalta | viikkaavilta |
| allatiivi | viikkaavalle | viikkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viikkaavana | viikkaavina |
| translatiivi | viikkaavaksi | viikkaaviksi |
| abessiivi | viikkaavatta | viikkaavitta |
| instruktiivi | – | viikkaavin |
| komitatiivi | – | viikkaavine |