viikinki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Viikinki


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viikinki (5-G)

  1. noin 800–1000-luvuilla viikinkeihin kuulunut henkilö
  2. kuka tahansa viikinkiajan (n. 800–1050) skandinaavi
  3. (leikkimielinen, erit. urheilussa) skandinaavi; ruotsalainen, tanskalainen tai norjalainen
    Tanskan viikingit eivät pelkää sähköpulaa (T&T)
  4. (slangia) Viking Lotto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiːkiŋki/
  • tavutus: vii‧kin‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viikinki viikingit
genetiivi viikingin viikinkien
partitiivi viikinkiä viikinkejä
akkusatiivi viikinki;
viikingin
viikingit
sisäpaikallissijat
inessiivi viikingissä viikingeissä
elatiivi viikingistä viikingeistä
illatiivi viikinkiin viikinkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viikingillä viikingeillä
ablatiivi viikingiltä viikingeiltä
allatiivi viikingille viikingeille
muut sijamuodot
essiivi viikinkinä viikinkeinä
translatiivi viikingiksi viikingeiksi
abessiivi viikingittä viikingeittä
instruktiivi viikingein
komitatiivi viikinkeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • yhden teorian mukaan nimi tulee viikinkien tavasta hyökkäillä merenlahdista (ruotsiksi vik) ohi purjehtivien laivojen kimppuun. Toisen teorian mukaan sana on peräisin latinan kauppapaikkaa merkitsevästä sanasta vicus.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

viikinkiaika, viikinkialus, viikinkihauta, viikinkikulttuuri, viikinkilaiva, viikinkipäällikkö, viikinkiretki

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikkilä, Tuomas. Viikingit. Euroopan synty. Keskiajan historia. Edita. Helsinki. 2004. ISBN 951-37-4182-6: s. 88–89