vietto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- ajan käyttäminen johonkin; juhlan juhlinta
- uuden vuoden vietto
- viettävyys, maanpinnan kaltevuus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋie̯t̪ːo/
- tavutus: viet‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vietto | vietot |
| genetiivi | vieton | viettojen |
| partitiivi | viettoa | viettoja |
| akkusatiivi | vietto; vieton |
vietot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vietossa | vietoissa |
| elatiivi | vietosta | vietoista |
| illatiivi | viettoon | viettoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vietolla | vietoilla |
| ablatiivi | vietolta | vietoilta |
| allatiivi | vietolle | vietoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viettona | viettoina |
| translatiivi | vietoksi | vietoiksi |
| abessiivi | vietotta | vietoitta |
| instruktiivi | – | vietoin |
| komitatiivi | – | viettoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vieto- | |
| vahva vartalo | vietto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ajanvietto, illanvietto, joulunvietto, kesänvietto, pyhänvietto, vapunvietto