vieteri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vieteri (6)
- (yleiskieltä) jousijärjestelmä, johon voidaan varastoida energiaa virittämällä vieteri mekaanisesti
- Ennen kuin gramofoni saadaan soimaan, pitää vierittää veiviä, jolloin vieteri virittyy antamaan voimaa pyörittääkseen levylautasta.
- (arkikieltä) kierrejousi tai ympyrälle taivutettu jousi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋie̯t̪eri/
- tavutus: vie‧te‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vieteri | vieterit |
| genetiivi | vieterin | vieterien vietereiden vietereitten |
| partitiivi | vieteriä | vietereitä vieterejä |
| akkusatiivi | vieteri; vieterin |
vieterit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vieterissä | vietereissä |
| elatiivi | vieteristä | vietereistä |
| illatiivi | vieteriin | vietereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vieterillä | vietereillä |
| ablatiivi | vieteriltä | vietereiltä |
| allatiivi | vieterille | vietereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vieterinä | vietereinä |
| translatiivi | vieteriksi | vietereiksi |
| abessiivi | vieterittä | vietereittä |
| instruktiivi | – | vieterein |
| komitatiivi | – | vietereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vieteri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- svetisismi, sanasta fjäder