vierre
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- oluenvalmistuksessa nestemäinen suodos, joka saadaan mäskäyksen jälkeen lopputuotteen siilauksessa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋie̯rːeˣ/
- tavutus: vier‧re
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vierre | vierteet |
| genetiivi | vierteen | vierteiden vierteitten |
| partitiivi | vierrettä | vierteitä |
| akkusatiivi | vierre; vierteen |
vierteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vierteessä | vierteissä |
| elatiivi | vierteestä | vierteistä |
| illatiivi | vierteeseen | vierteisiin vierteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vierteellä | vierteillä |
| ablatiivi | vierteeltä | vierteiltä |
| allatiivi | vierteelle | vierteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vierteenä | vierteinä |
| translatiivi | vierteeksi | vierteiksi |
| abessiivi | vierteettä | vierteittä |
| instruktiivi | – | viertein |
| komitatiivi | – | vierteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viertee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vierret- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vierre Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.