viekastelu

Suomi

Substantiivi

viekastelu (2)

viekasteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋie̯kɑsˌt̪elu/
tavutus: vie‧kas‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viekastelu	viekastelut
genetiivi	viekastelun	viekastelujen viekasteluiden viekasteluitten
partitiivi	viekastelua	viekasteluita viekasteluja
akkusatiivi	viekastelu; viekastelun	viekastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	viekastelussa	viekasteluissa
elatiivi	viekastelusta	viekasteluista
illatiivi	viekasteluun	viekasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viekastelulla	viekasteluilla
ablatiivi	viekastelulta	viekasteluilta
allatiivi	viekastelulle	viekasteluille
muut sijamuodot
essiivi	viekasteluna	viekasteluina
translatiivi	viekasteluksi	viekasteluiksi
abessiivi	viekastelutta	viekasteluitta
instruktiivi	–	viekasteluin
komitatiivi	–	viekasteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viekastelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi viekastella (vokaalivartalo viekastele- ) + johdin -u

Käännökset

1. viekasteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

viekastelu Kielitoimiston sanakirjassa