Siirry sisältöön

vesa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Vesa, veša

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vesa (9)

  1. puun varren juuresta tai kannosta kasvava uusi, nuori varsi
  2. lapsi, jälkeläinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋesɑ/
  • tavutus: ve‧sa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vesa vesat
genetiivi vesan vesojen
(vesain)
partitiivi vesaa vesoja
akkusatiivi vesa;
vesan
vesat
sisäpaikallissijat
inessiivi vesassa vesoissa
elatiivi vesasta vesoista
illatiivi vesaan vesoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vesalla vesoilla
ablatiivi vesalta vesoilta
allatiivi vesalle vesoille
muut sijamuodot
essiivi vesana vesoina
translatiivi vesaksi vesoiksi
abessiivi vesatta vesoitta
instruktiivi vesoin
komitatiivi vesoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vesa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

juurivesa, kantovesa, runkovesa, tyvivesa, vesametsä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vesa Kielitoimiston sanakirjassa
  • vesa Tieteen termipankissa