verweigerte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
verweigerte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verweigern
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verweigern
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verweigern
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verweigern
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verweigert (joka on partisiipin perfekti sanasta verweigern)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verweigert (joka on partisiipin perfekti sanasta verweigern)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verweigert (joka on partisiipin perfekti sanasta verweigern)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verweigert (joka on partisiipin perfekti sanasta verweigern)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verweigert (joka on partisiipin perfekti sanasta verweigern)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verweigert (joka on partisiipin perfekti sanasta verweigern)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verweigert (joka on partisiipin perfekti sanasta verweigern)