veruke

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veruke (48-A)[1]

  1. tekosyy
    Oli aina keksimässä verukkeita työnteon välttämiseksi.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veruke verukkeet
genetiivi verukkeen verukkeiden
verukkeitten
partitiivi veruketta verukkeita
akkusatiivi veruke; verukkeen verukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi verukkeessa verukkeissa
elatiivi verukkeesta verukkeista
illatiivi verukkeeseen verukkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verukkeella verukkeilla
ablatiivi verukkeelta verukkeilta
allatiivi verukkeelle verukkeille
muut sijamuodot
essiivi verukkeena verukkeina
translatiivi verukkeeksi verukkeiksi
abessiivi verukkeetta verukkeitta
instruktiivi verukkein
komitatiivi verukkeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Carl Axel Gottlundin 1830-luvulla käyttöön ottama uudissana[2]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • veruke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. C. A. Gottlund, aikansa toisinajattelija. Jukka Parkkinen. Viitattu 16.7.2016.