veruke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tekosyy
- Oli aina keksimässä verukkeita työnteon välttämiseksi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋerukeˣ/
- tavutus: ve‧ru‧ke
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | veruke | verukkeet |
genetiivi | verukkeen | verukkeiden verukkeitten |
partitiivi | veruketta | verukkeita |
akkusatiivi | veruke; verukkeen |
verukkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | verukkeessa | verukkeissa |
elatiivi | verukkeesta | verukkeista |
illatiivi | verukkeeseen | verukkeisiin verukkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | verukkeella | verukkeilla |
ablatiivi | verukkeelta | verukkeilta |
allatiivi | verukkeelle | verukkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | verukkeena | verukkeina |
translatiivi | verukkeeksi | verukkeiksi |
abessiivi | verukkeetta | verukkeitta |
instruktiivi | – | verukkein |
komitatiivi | – | verukkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | verukkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
veruket- |
Etymologia[muokkaa]
1800-luvun alusta[2]
Käännökset[muokkaa]
1. tekosyy
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- veruke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.