verlobten

Saksa

Verbi

verlobten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verloben
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verloben
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verloben
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verloben
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta verlobt (joka on partisiipin perfekti sanasta verloben)