verbieten

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	verbietet
ind. imperf. y. 3. p.	verbot
part. perf.	verboten
apuverbi	haben

verbieten

1. jemandem (d) ein Ding (a) verbieten: kieltää joltakulta jotakin
2. jemandem (d) verbieten, zu + inf.: kieltää jotakuta tekemästä jotakin

   Sie verbietet ihren Kindern, Süßigkeiten zu essen.

   Hän kieltää lapsiaan syömästä makeisia.

Etymologia

ver- + bieten

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (kieltää) untersagen, versagen

Vastakohdat

• (kieltää, evätä) gestatten, erlauben

Johdokset

• adjektiivit: verboten
• substantiivit: Verbot