verbieten

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	verbietet
ind. imperf. y. 3. p.	verbot
part. perf.	verboten
apuverbi	haben

verbieten

1. jemandem (d) ein Ding (a) verbieten kieltää joltakulta jotakin
2. jemandem (d) verbieten, zu + inf. kieltää jotakuta tekemästä jotakin

   Sie verbietet ihren Kindern, Süßigkeiten zu essen.

   Hän kieltää lapsiaan syömästä makeisia.

Etymologia

ver- + bieten

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (kieltää) untersagen, versagen

Vastakohdat

• (kieltää, evätä) gestatten, erlauben

Johdokset

• adjektiivit: verboten
• substantiivit: Verbot