vent

Englanti

Substantiivi

vent (monikko vents)

1. tuuletusaukko, venttiili
2. purkautumisaukko (tulivuoren)
3. halkio (vaatteen)

Ääntäminen

• IPA: /ˈvɛnt/

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	vents
part. prees.	venting
imp. & part. perf.	vented

vent

1. päästää, purkaa, purkautua
2. päästää ilmoille, ilmaista

Ääntäminen

• IPA: /ˈvɛnt/

Ranska

Substantiivi

vent m. (monikko vents[luo])

1. tuuli

   Il fait du vent. – Tuulee.

   dans le vent – tuulessa

   avoir le vent en poupe – olla myötätuulessa (myös kuvaannollisesti)

2. (monikollinen) vaskipuhaltimet
3. pieru, (monikollinen) ilmavaivat

   J'ai des vents.

   avoir des vents

   lâcher un vent

Aiheesta muualla

• vent Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)