velvollinen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
velvollinen (38)
- (oikeustiede) oikeushenkilö, jolla on jokin julkisen vallan asettama velvollisuus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋelʋolˌlinen/
- tavutus: vel‧vol‧li‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | velvollinen | velvolliset |
| genetiivi | velvollisen | velvollisten velvollisien |
| partitiivi | velvollista | velvollisia |
| akkusatiivi | velvollinen; velvollisen |
velvolliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | velvollisessa | velvollisissa |
| elatiivi | velvollisesta | velvollisista |
| illatiivi | velvolliseen | velvollisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | velvollisella | velvollisilla |
| ablatiivi | velvolliselta | velvollisilta |
| allatiivi | velvolliselle | velvollisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | velvollisena (velvollisna) |
velvollisina |
| translatiivi | velvolliseksi | velvollisiksi |
| abessiivi | velvollisetta | velvollisitta |
| instruktiivi | – | velvollisin |
| komitatiivi | – | velvollisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | velvollise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
velvollis- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: velvollisuus
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- velvollinen Kielitoimiston sanakirjassa