velarisaatio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

velarisaatio (3)

  1. (fonetiikka) konsonantin ääntäminen siten, että kielen selkää nostetaan kohti pehmeää kitalakea

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velarisaatio velarisaatiot
genetiivi velarisaation velarisaatioiden
velarisaatioitten
partitiivi velarisaatiota velarisaatioita
akkusatiivi velarisaatio;
velarisaation
velarisaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi velarisaatiossa velarisaatioissa
elatiivi velarisaatiosta velarisaatioista
illatiivi velarisaatioon velarisaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velarisaatiolla velarisaatioilla
ablatiivi velarisaatiolta velarisaatioilta
allatiivi velarisaatiolle velarisaatioille
muut sijamuodot
essiivi velarisaationa velarisaatioina
translatiivi velarisaatioksi velarisaatioiksi
abessiivi velarisaatiotta velarisaatioitta
instruktiivi velarisaatioin
komitatiivi velarisaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo velarisaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

  • IPA-symboli: ˠ

Lähteet[muokkaa]

  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 106. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.