veivaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
veivaaminen (38)
- teonnimi verbistä veivata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veivaaminen | veivaamiset |
| genetiivi | veivaamisen | veivaamisten veivaamisien |
| partitiivi | veivaamista | veivaamisia |
| akkusatiivi | veivaaminen; veivaamisen |
veivaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veivaamisessa | veivaamisissa |
| elatiivi | veivaamisesta | veivaamisista |
| illatiivi | veivaamiseen | veivaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veivaamisella | veivaamisilla |
| ablatiivi | veivaamiselta | veivaamisilta |
| allatiivi | veivaamiselle | veivaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veivaamisena (veivaamisna) |
veivaamisina |
| translatiivi | veivaamiseksi | veivaamisiksi |
| abessiivi | veivaamisetta | veivaamisitta |
| instruktiivi | – | veivaamisin |
| komitatiivi | – | veivaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | veivaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
veivaamis- | |