veitikka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veitikka (14-A)

  1. iloinen kujeilija, hauskuuttaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋei̯t̪ikːɑ/
  • tavutus: vei‧tik‧ka

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]