veisu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
veisu (1)
- (vanhahtava) laulettu runo kuten esimerkiksi kansanlaulu
- (harvinainen) veisaaminen, virren laulaminen; tavallisemmin veisuu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋei̯su/
- tavutus: vei‧su
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | veisu | veisut |
genetiivi | veisun | veisujen |
partitiivi | veisua | veisuja |
akkusatiivi | veisu; veisun |
veisut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | veisussa | veisuissa |
elatiivi | veisusta | veisuista |
illatiivi | veisuun | veisuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | veisulla | veisuilla |
ablatiivi | veisulta | veisuilta |
allatiivi | veisulle | veisuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | veisuna | veisuina |
translatiivi | veisuksi | veisuiksi |
abessiivi | veisutta | veisuitta |
instruktiivi | – | veisuin |
komitatiivi | – | veisuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | veisu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Lainattu ruotsista keskiajalla, mahdollisesti Gotlannin murteen muodosta weisa 'laulu, valitusvirsi'. Vrt. saksan Weise ja ruotsin vis ja visa.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: veisata, veisuuttaa
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- veisu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)