veisaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
veisaaminen (38)
- teonnimi verbistä veisata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veisaaminen | veisaamiset |
| genetiivi | veisaamisen | veisaamisten veisaamisien |
| partitiivi | veisaamista | veisaamisia |
| akkusatiivi | veisaaminen; veisaamisen |
veisaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veisaamisessa | veisaamisissa |
| elatiivi | veisaamisesta | veisaamisista |
| illatiivi | veisaamiseen | veisaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veisaamisella | veisaamisilla |
| ablatiivi | veisaamiselta | veisaamisilta |
| allatiivi | veisaamiselle | veisaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veisaamisena (veisaamisna) |
veisaamisina |
| translatiivi | veisaamiseksi | veisaamisiksi |
| abessiivi | veisaamisetta | veisaamisitta |
| instruktiivi | – | veisaamisin |
| komitatiivi | – | veisaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | veisaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
veisaamis- | |