veikeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veikeys (40)[1]

  1. se, että on veikeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋei̯keys/ tai /ˈʋei̯key̯s/
  • tavutus: vei‧ke‧ys / vei‧keys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veikeys veikeydet
genetiivi veikeyden veikeyksien
partitiivi veikeyttä veikeyksiä
akkusatiivi veikeys;
veikeyden
veikeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi veikeydessä veikeyksissä
elatiivi veikeydestä veikeyksistä
illatiivi veikeyteen veikeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi veikeydellä veikeyksillä
ablatiivi veikeydeltä veikeyksiltä
allatiivi veikeydelle veikeyksille
muut sijamuodot
essiivi veikeytenä veikeyksinä
translatiivi veikeydeksi veikeyksiksi
abessiivi veikeydettä veikeyksittä
instruktiivi veikeyksin
komitatiivi veikeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo veikeyde-
vahva vartalo veikeyte-
konsonantti-
vartalo
veikeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan veikeä vartalosta veike- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • veikeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40