varoittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
varoittaminen (38)
- teonnimi verbistä varoittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varoittaminen | varoittamiset |
| genetiivi | varoittamisen | varoittamisten varoittamisien |
| partitiivi | varoittamista | varoittamisia |
| akkusatiivi | varoittaminen; varoittamisen |
varoittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varoittamisessa | varoittamisissa |
| elatiivi | varoittamisesta | varoittamisista |
| illatiivi | varoittamiseen | varoittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varoittamisella | varoittamisilla |
| ablatiivi | varoittamiselta | varoittamisilta |
| allatiivi | varoittamiselle | varoittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varoittamisena (varoittamisna) |
varoittamisina |
| translatiivi | varoittamiseksi | varoittamisiksi |
| abessiivi | varoittamisetta | varoittamisitta |
| instruktiivi | – | varoittamisin |
| komitatiivi | – | varoittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varoittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varoittamis- | |