varn

Viro

Substantiivi

varn (gen varna, part varna)

1. vaarna (tappi t. naula seinässä ripustamista varten)
2. naulakko

Taivutus

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	varn	varnad
genetiivi	varna	varnade
partitiivi	varna	varnu varnasid
illatiivi	(lyhyt) varna	varnadesse (varnusse)
	(pitkä) varnasse
inessiivi	varnas	varnades (varnus)
elatiivi	varnast	varnadest (varnust)
allatiivi	varnale	varnadele (varnule)
adessiivi	varnal	varnadel (varnul)
ablatiivi	varnalt	varnadelt (varnult)
translatiivi	varnaks	varnadeks (varnuks)
terminatiivi	varnani	varnadeni
essiivi	varnana	varnadena
abessiivi	varnata	varnadeta
komitatiivi	varnaga	varnadega

Teemamuodot lihavoitu.