varmistus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

varmistus (39)

  1. varmistaminen; sen toteutus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑrmist̪us/
  • tavutus: var‧mis‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varmistus varmistukset
genetiivi varmistuksen varmistusten
varmistuksien
partitiivi varmistusta varmistuksia
akkusatiivi varmistus;
varmistuksen
varmistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi varmistuksessa varmistuksissa
elatiivi varmistuksesta varmistuksista
illatiivi varmistukseen varmistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varmistuksella varmistuksilla
ablatiivi varmistukselta varmistuksilta
allatiivi varmistukselle varmistuksille
muut sijamuodot
essiivi varmistuksena varmistuksina
translatiivi varmistukseksi varmistuksiksi
abessiivi varmistuksetta varmistuksitta
instruktiivi varmistuksin
komitatiivi varmistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo varmistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
varmistus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä varmistaa (varmist- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jälkivarmistus, lennonvarmistus

Aiheesta muualla[muokkaa]