varikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

varikko (4-A)[1]

  1. sotamateriaalin varastoalue
  2. huolto- ja kunnostuspaikka tai -alue
  3. (autourheilu) radan sivussa oleva erillinen alue, johon kilpailijat pysähtyvät tankkaamista, renkaiden vaihtoa tai muuta huoltoa varten

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑrikːo/
  • tavutus: va‧rik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varikko varikot
genetiivi varikon varikoiden
varikoitten
varikkojen
partitiivi varikkoa varikkoja
varikoita
akkusatiivi varikko;
varikon
varikot
sisäpaikallissijat
inessiivi varikossa varikoissa
elatiivi varikosta varikoista
illatiivi varikkoon varikkoihin
varikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi varikolla varikoilla
ablatiivi varikolta varikoilta
allatiivi varikolle varikoille
muut sijamuodot
essiivi varikkona varikkoina
varikoina
translatiivi varikoksi varikoiksi
abessiivi varikotta varikoitta
instruktiivi varikoin
komitatiivi varikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo variko-
vahva vartalo varikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ajoneuvovarikko, asevarikko, bussivarikko, lentovarikko, linja-autovarikko, lääkintävarikko, suojeluvarikko, takavarikko, talousvarikko, varikkobussi, varikkokäynti, varikkomies, varikkopysähdys, varikkosuora

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • varikko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A