vanttu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vanttu (1)
- kinnas, käsine, lapanen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnt̪ːu/
- tavutus: vant‧tu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanttu | vantut |
genetiivi | vantun | vanttujen |
partitiivi | vanttua | vanttuja |
akkusatiivi | vanttu; vantun |
vantut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vantussa | vantuissa |
elatiivi | vantusta | vantuista |
illatiivi | vanttuun | vanttuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vantulla | vantuilla |
ablatiivi | vantulta | vantuilta |
allatiivi | vantulle | vantuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanttuna | vanttuina |
translatiivi | vantuksi | vantuiksi |
abessiivi | vantutta | vantuitta |
instruktiivi | – | vantuin |
komitatiivi | – | vanttuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vantu- | |
vahva vartalo | vanttu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanttu Kielitoimiston sanakirjassa