vankkeneminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vankkeneminen (38)
- teonnimi verbistä vanketa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vankkeneminen | vankkenemiset |
| genetiivi | vankkenemisen | vankkenemisten vankkenemisien |
| partitiivi | vankkenemista | vankkenemisia |
| akkusatiivi | vankkeneminen; vankkenemisen |
vankkenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vankkenemisessa | vankkenemisissa |
| elatiivi | vankkenemisesta | vankkenemisista |
| illatiivi | vankkenemiseen | vankkenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vankkenemisella | vankkenemisilla |
| ablatiivi | vankkenemiselta | vankkenemisilta |
| allatiivi | vankkenemiselle | vankkenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vankkenemisena (vankkenemisna) |
vankkenemisina |
| translatiivi | vankkenemiseksi | vankkenemisiksi |
| abessiivi | vankkenemisetta | vankkenemisitta |
| instruktiivi | – | vankkenemisin |
| komitatiivi | – | vankkenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vankkenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vankkenemis- | |