vanilja

Wikisanakirjasta
[1] Vanilja

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanilja (12)

  1. vaniljaorkidea ja sen siemenkodasta kuivaamalla valmistettava mauste ja hajuste
  2. vaniljoiden (Vanilla) suvun kasvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑniljɑ/
  • tavutus: va‧nil‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanilja vaniljat
genetiivi vaniljan vaniljoiden
vaniljoitten
(vaniljain)
partitiivi vaniljaa vaniljoita
akkusatiivi vanilja;
vaniljan
vaniljat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaniljassa vaniljoissa
elatiivi vaniljasta vaniljoista
illatiivi vaniljaan vaniljoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaniljalla vaniljoilla
ablatiivi vaniljalta vaniljoilta
allatiivi vaniljalle vaniljoille
muut sijamuodot
essiivi vaniljana vaniljoina
translatiivi vaniljaksi vaniljoiksi
abessiivi vaniljatta vaniljoitta
instruktiivi vaniljoin
komitatiivi vaniljoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vanilja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi << espanja[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

vaniljajäätelö, vaniljakastike, vaniljasokeri, vaniljatanko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanilja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.