vanhin

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vanhin

  1. (taivutusmuoto) superlatiivi sanasta vanha

Substantiivi[muokkaa]

vanhin (36)

  1. kunnioitusta nauttiva iäkäs henkilö, jonkinlaisen yhteisön johtaja
    Heimon vanhimmat kokoontuivat pohtimaan, miten karkulaiset saataisiin kiinni.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanhin vanhimmat
genetiivi vanhimman vanhimpien
vanhinten
(vanhimpain)
partitiivi vanhinta vanhimpia
akkusatiivi vanhin; vanhimman vanhimmat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanhimmassa vanhimmissa
elatiivi vanhimmasta vanhimmista
illatiivi vanhimpaan vanhimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanhimmalla vanhimmilla
ablatiivi vanhimmalta vanhimmilta
allatiivi vanhimmalle vanhimmille
muut sijamuodot
essiivi vanhimpana
vanhinna
vanhimpina
translatiivi vanhimmaksi vanhimmiiksi
abessiivi vanhimmatta vanhimmitta
instruktiivi vanhimmin
komitatiivi vanhimpine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kylänvanhin, heimovanhin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanhin Kielitoimiston sanakirjassa