vanhin
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
vanhin
- (taivutusmuoto) superlatiivi sanasta vanha
Substantiivi[muokkaa]
vanhin (36)
- kunnioitusta nauttiva iäkäs henkilö, jonkinlaisen yhteisön johtaja
- Heimon vanhimmat kokoontuivat pohtimaan, miten karkulaiset saataisiin kiinni.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnhin/
- tavutus: van‧hin
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanhin | vanhimmat |
genetiivi | vanhimman | vanhimpien vanhinten (vanhimpain) |
partitiivi | vanhinta | vanhimpia |
akkusatiivi | vanhin; vanhimman |
vanhimmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanhimmassa | vanhimmissa |
elatiivi | vanhimmasta | vanhimmista |
illatiivi | vanhimpaan | vanhimpiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanhimmalla | vanhimmilla |
ablatiivi | vanhimmalta | vanhimmilta |
allatiivi | vanhimmalle | vanhimmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanhimpana (vanhinna) |
vanhimpina |
translatiivi | vanhimmaksi | vanhimmiksi |
abessiivi | vanhimmatta | vanhimmitta |
instruktiivi | – | vanhimmin |
komitatiivi | – | vanhimpine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vanhimma- | |
vahva vartalo | vanhimpa- | |
konsonantti- vartalo |
vanhin- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanhin Kielitoimiston sanakirjassa