vanhentuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
vanhentuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vanhentua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanhentuva | vanhentuvat |
| genetiivi | vanhentuvan | vanhentuvien (vanhentuvain) |
| partitiivi | vanhentuvaa | vanhentuvia |
| akkusatiivi | vanhentuva; vanhentuvan | vanhentuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhentuvassa | vanhentuvissa |
| elatiivi | vanhentuvasta | vanhentuvista |
| illatiivi | vanhentuvaan | vanhentuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhentuvalla | vanhentuvilla |
| ablatiivi | vanhentuvalta | vanhentuvilta |
| allatiivi | vanhentuvalle | vanhentuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhentuvana | vanhentuvina |
| translatiivi | vanhentuvaksi | vanhentuviksi |
| abessiivi | vanhentuvatta | vanhentuvitta |
| instruktiivi | – | vanhentuvin |
| komitatiivi | – | vanhentuvine |