vanhentua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
vanhentua (52-J) (taivutus[luo])
- tulla vanh(emm)aksi
- Oletpa sinä vanhentunut sitten viime näkemän!
- mennä umpeen tietyn ajan kulumisen vuoksi
- Sopimus vanhentui aikoja sitten.
- Luottokorttini vanhentuu elokuussa.
- Maksuhäiriömerkintä poistuu, kun velka vanhentuu.
- (oikeustiede) syyteoikeuden meneminen umpeen, rangaistukseen tuomitsemisen esto tietyn ajan kuluessa umpeen tai rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden meneminen umpeen
- Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, rikos ei vanhennu koskaan.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnhenˌt̪uɑˣ/
- tavutus: van‧hen‧tu‧a
Käännökset[muokkaa]
3. rikoksesta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanhentua Kielitoimiston sanakirjassa