vanhentua

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

vanhentua (52-J) (taivutus)

  1. tulla vanh(emm)aksi
    Oletpa sinä vanhentunut sitten viime näkemän!
  2. mennä umpeen tietyn ajan kulumisen vuoksi
    Sopimus vanhentui aikoja sitten.
    Luottokorttini vanhentuu elokuussa.
    Maksuhäiriömerkintä poistuu, kun velka vanhentuu.
  3. (oikeustiede, Suomen) syyteoikeuden meneminen umpeen, rangaistukseen tuomitsemisen esto tietyn ajan kuluessa umpeen tai rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden meneminen umpeen
    Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, rikos ei vanhennu koskaan.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]