vanhapoika
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vanhapoika
- (vanhahtava, joskus halventava) lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt mies, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnhɑˌpoi̯kɑ/
- tavutus: van‧ha‧poi‧ka
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista vanha ja poika
Käännökset[muokkaa]
1. lapsuuden kodissa tai yksin asuva ikääntynyt mies, joka ei ole ikinä ollut naimisissa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanhapoika Kielitoimiston sanakirjassa