vangitsija

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vangitsija (12)

  1. henkilö, joka vangitsee jonkun

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑŋːit̪ˌsijɑ/
  • tavutus: van‧git‧si‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vangitsija vangitsijat
genetiivi vangitsijan vangitsijoiden
vangitsijoitten
(vangitsijain)
partitiivi vangitsijaa vangitsijoita
akkusatiivi vangitsija;
vangitsijan
vangitsijat
sisäpaikallissijat
inessiivi vangitsijassa vangitsijoissa
elatiivi vangitsijasta vangitsijoista
illatiivi vangitsijaan vangitsijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vangitsijalla vangitsijoilla
ablatiivi vangitsijalta vangitsijoilta
allatiivi vangitsijalle vangitsijoille
muut sijamuodot
essiivi vangitsijana vangitsijoina
translatiivi vangitsijaksi vangitsijoiksi
abessiivi vangitsijatta vangitsijoitta
instruktiivi vangitsijoin
komitatiivi vangitsijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vangitsija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]