vangitseva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
vangitseva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vangita
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vangitseva | vangitsevat |
| genetiivi | vangitsevan | vangitsevien (vangitsevain) |
| partitiivi | vangitsevaa | vangitsevia |
| akkusatiivi | vangitseva; vangitsevan | vangitsevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vangitsevassa | vangitsevissa |
| elatiivi | vangitsevasta | vangitsevista |
| illatiivi | vangitsevaan | vangitseviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vangitsevalla | vangitsevilla |
| ablatiivi | vangitsevalta | vangitsevilta |
| allatiivi | vangitsevalle | vangitseville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vangitsevana | vangitsevina |
| translatiivi | vangitsevaksi | vangitseviksi |
| abessiivi | vangitsevatta | vangitsevitta |
| instruktiivi | – | vangitsevin |
| komitatiivi | – | vangitsevine |