valtuutussäännös

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valtuutussäännös (39)

  1. (oikeustiede) ylemmänasteisessa säädöksessä oleva säännös, joka mahdollistaa ylemmänasteista säädöstä alemmanasteisen säädöksen antamisen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtuutussäännös valtuutussäännökset
genetiivi valtuutussäännöksen valtuutussäännösten
valtuutussäännöksien
partitiivi valtuutussäännöstä valtuutussäännöksiä
akkusatiivi valtuutussäännös;
valtuutussäännöksen
valtuutussäännökset
sisäpaikallissijat
inessiivi valtuutussäännöksessä valtuutussäännöksissä
elatiivi valtuutussäännöksestä valtuutussäännöksistä
illatiivi valtuutussäännökseen valtuutussäännöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtuutussäännöksellä valtuutussäännöksillä
ablatiivi valtuutussäännökseltä valtuutussäännöksiltä
allatiivi valtuutussäännökselle valtuutussäännöksille
muut sijamuodot
essiivi valtuutussäännöksenä valtuutussäännöksinä
translatiivi valtuutussäännökseksi valtuutussäännöksiksi
abessiivi valtuutussäännöksettä valtuutussäännöksittä
instruktiivi valtuutussäännöksin
komitatiivi valtuutussäännöksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista valtuutus ja säännös

Käännökset[muokkaa]