valtuuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
valtuuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä valtuuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valtuuttanut | valtuuttaneet |
| genetiivi | valtuuttaneen | valtuuttaneiden valtuuttaneitten |
| partitiivi | valtuuttanutta | valtuuttaneita |
| akkusatiivi | valtuuttanut; valtuuttaneen | valtuuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valtuuttaneessa | valtuuttaneissa |
| elatiivi | valtuuttaneesta | valtuuttaneista |
| illatiivi | valtuuttaneeseen | valtuuttaneisiin valtuuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valtuuttaneella | valtuuttaneilla |
| ablatiivi | valtuuttaneelta | valtuuttaneilta |
| allatiivi | valtuuttaneelle | valtuuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valtuuttaneena | valtuuttaneina |
| translatiivi | valtuuttaneeksi | valtuuttaneiksi |
| abessiivi | valtuuttaneetta | valtuuttaneitta |
| instruktiivi | – | valtuuttanein |
| komitatiivi | – | valtuuttaneine |