valtuuttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

valtuuttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) + 3. inf.:n illatiivi (-maan/-mään) antaa jklle oikeus tehdä jtak itseään sitovaa itsensä puolesta
    Valtuutin poikani käyttämään ääntäni yhtiökokouksessa. Hän käytti valtuutustani niin, että äänestyksessä hän äänesti kuten ohjeistin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪ːɑːˣ/
  • tavutus: val‧tuut‧taa

Etymologia[muokkaa]

valtuus + -ttaa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]