valtiosääntöoikeus

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valtiosääntöoikeus (40)

(oikeustiede) valtiovallan, ihmisten ja ihmisyhteisöjen oikeudellisten suhteiden keskeisintä normistoa ja kyseisen normiston luomista koskeva oikeustieteen haara

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valtiosääntöoikeus	valtiosääntöoikeudet
genetiivi	valtiosääntöoikeuden	valtiosääntöoikeuksien
partitiivi	valtiosääntöoikeutta	valtiosääntöoikeuksia
akkusatiivi	valtiosääntöoikeus; valtiosääntöoikeuden	valtiosääntöoikeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	valtiosääntöoikeudessa	valtiosääntöoikeuksissa
elatiivi	valtiosääntöoikeudesta	valtiosääntöoikeuksista
illatiivi	valtiosääntöoikeuteen	valtiosääntöoikeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valtiosääntöoikeudella	valtiosääntöoikeuksilla
ablatiivi	valtiosääntöoikeudelta	valtiosääntöoikeuksilta
allatiivi	valtiosääntöoikeudelle	valtiosääntöoikeuksille
muut sijamuodot
essiivi	valtiosääntöoikeutena	valtiosääntöoikeuksina
translatiivi	valtiosääntöoikeudeksi	valtiosääntöoikeuksiksi
abessiivi	valtiosääntöoikeudetta	valtiosääntöoikeuksitta
instruktiivi	–	valtiosääntöoikeuksin
komitatiivi	–	valtiosääntöoikeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	valtiosääntöoikeude-
vahva vartalo	valtiosääntöoikeute-
konsonantti- vartalo	valtiosääntöoikeut-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista valtiosääntö ja oikeus

Käännökset[muokkaa]

1. valtiovallan, ihmisten ja ihmisyhteisöjen oikeudellisten suhteiden keskeisintä normistoa ja kyseisen normiston luomista koskeva oikeustieteen haara

englanti: constitutional law
espanja: derecho constitucional m.
inarinsaame: staatânjuolgâdusvuoigâdvuotâ
italia: diritto costituzionale m.

ranska: droit constitutionnel m.
ruotsi: statsrätt yl.
saksa: Verfassungsrecht n.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

adjektiivit: valtiosääntöoikeudellinen

Aiheesta muualla[muokkaa]

valtiosääntöoikeus Kielitoimiston sanakirjassa