valomerkki
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valomerkki (5)
- räikeällä valolla annettava hälytysmerkki
- Monet antavat valomerkin ohitusaikeistaan edellä menevälle autolle pitkiä valoja vilauttamalla.
- Ambulanssi ja poliisi käyttävät sinistä vilkkuvaa valomerkkiä.
- alkoholia myyvissä ravintoloissa ja baareissa ennen sulkemisaikaa annettava valojen sytytys- ja sammutusmerkki, jolla asiakkaille ilmoitetaan alkoholin myynnin lopettamisesta ennen paikan sulkemista
- olla valomerkkiin asti
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑloˌmerkːi/
- tavutus: va‧lo‧merk‧ki
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valomerkki | valomerkit |
| genetiivi | valomerkin | valomerkkien (valomerkkein) |
| partitiivi | valomerkkiä | valomerkkejä |
| akkusatiivi | valomerkki; valomerkin |
valomerkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valomerkissä | valomerkeissä |
| elatiivi | valomerkistä | valomerkeistä |
| illatiivi | valomerkkiin | valomerkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valomerkillä | valomerkeillä |
| ablatiivi | valomerkiltä | valomerkeiltä |
| allatiivi | valomerkille | valomerkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valomerkkinä | valomerkkeinä |
| translatiivi | valomerkiksi | valomerkeiksi |
| abessiivi | valomerkittä | valomerkeittä |
| instruktiivi | – | valomerkein |
| komitatiivi | – | valomerkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | valomerki- | |
| vahva vartalo | valomerkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
2. ennen sulkemisaikaa annettava valojen sytytys- ja sammutusmerkki
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- valomerkki Kielitoimiston sanakirjassa