valmius
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]valmius (40)
- se, että on varautunut poikkeuksellisiin olosuhteisiin
- öljyntorjunnan valmius
- olla valmiudessa
- se, että on koulutuksen tai muun kokemuksen kautta kykenevä toimimaan jossakin asiassa
- valmius kohdata ongelmanuori
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑlmius/ tai /ˈʋɑlmiu̯s/
- tavutus: val‧mi‧us / val‧mius
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valmius | valmiudet |
| genetiivi | valmiuden | valmiuksien |
| partitiivi | valmiutta | valmiuksia |
| akkusatiivi | valmius; valmiuden |
valmiudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valmiudessa | valmiuksissa |
| elatiivi | valmiudesta | valmiuksista |
| illatiivi | valmiuteen | valmiuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valmiudella | valmiuksilla |
| ablatiivi | valmiudelta | valmiuksilta |
| allatiivi | valmiudelle | valmiuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valmiutena | valmiuksina |
| translatiivi | valmiudeksi | valmiuksiksi |
| abessiivi | valmiudetta | valmiuksitta |
| instruktiivi | – | valmiuksin |
| komitatiivi | – | valmiuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | valmiude- | |
| vahva vartalo | valmiute- | |
| konsonantti- vartalo |
valmiut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. se, että on koulutuksen tai muun kokemuksen kautta kykenevä toimimaan jossakin asiassa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hälytysvalmius, katastrofivalmius, kouluvalmius, käyttövalmius, maksuvalmius, sotavalmius, uhrivalmius, valmiusasento, valmiusaste, valmiusjoukko, valmiuslaukku, valmiusohjelma, valmiusryhmä, valmiustila
Aiheesta muualla
[muokkaa]- valmius Kielitoimiston sanakirjassa