valloitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]valloitus (39)
- sodassa tai taisteluilla saatu alue
- tutkimusmatkalla saavutettu kohde
- Pohjoisnavan valloitus, avaruuden valloitus
- romanttisesti hurmattu henkilö
- hänen uusin valloituksensa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑlːoi̯t̪us/
- tavutus: val‧loi‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valloitus | valloitukset |
| genetiivi | valloituksen | valloitusten valloituksien |
| partitiivi | valloitusta | valloituksia |
| akkusatiivi | valloitus; valloituksen |
valloitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valloituksessa | valloituksissa |
| elatiivi | valloituksesta | valloituksista |
| illatiivi | valloitukseen | valloituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valloituksella | valloituksilla |
| ablatiivi | valloitukselta | valloituksilta |
| allatiivi | valloitukselle | valloituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valloituksena | valloituksina |
| translatiivi | valloitukseksi | valloituksiksi |
| abessiivi | valloituksetta | valloituksitta |
| instruktiivi | – | valloituksin |
| komitatiivi | – | valloituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valloitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valloitus- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi valloittaa (heikko vokaalivartalo valloita-) + johdin -us
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]maailmanvalloitus, valloituspolitiikka, valloitusretki, valloitussota
Aiheesta muualla
[muokkaa]- valloitus Kielitoimiston sanakirjassa