vallattomuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vallattomuus (40)

  1. se, että on vallaton

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlːɑt̪ˌt̪omuːs/
  • tavutus: val‧lat‧to‧muus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vallattomuus vallattomuudet
genetiivi vallattomuuden vallattomuuksien
partitiivi vallattomuutta vallattomuuksia
akkusatiivi vallattomuus;
vallattomuuden
vallattomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vallattomuudessa vallattomuuksissa
elatiivi vallattomuudesta vallattomuuksista
illatiivi vallattomuuteen vallattomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vallattomuudella vallattomuuksilla
ablatiivi vallattomuudelta vallattomuuksilta
allatiivi vallattomuudelle vallattomuuksille
muut sijamuodot
essiivi vallattomuutena vallattomuuksina
translatiivi vallattomuudeksi vallattomuuksiksi
abessiivi vallattomuudetta vallattomuuksitta
instruktiivi vallattomuuksin
komitatiivi vallattomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vallattomuude-
vahva vartalo vallattomuute-
konsonantti-
vartalo
vallattomuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vallaton vartalosta vallattom- ja suffiksista -uus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]