vakooja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vakooja (10)

  1. henkilö, joka harjoittaa vakoilua; vakoilija

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑkoːjɑ/
  • tavutus: va‧koo‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakooja vakoojat
genetiivi vakoojan vakoojien
(vakoojain)
partitiivi vakoojaa vakoojia
akkusatiivi vakooja;
vakoojan
vakoojat
sisäpaikallissijat
inessiivi vakoojassa vakoojissa
elatiivi vakoojasta vakoojista
illatiivi vakoojaan vakoojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakoojalla vakoojilla
ablatiivi vakoojalta vakoojilta
allatiivi vakoojalle vakoojille
muut sijamuodot
essiivi vakoojana vakoojina
translatiivi vakoojaksi vakoojiksi
abessiivi vakoojatta vakoojitta
instruktiivi vakoojin
komitatiivi vakoojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vakooja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vakooja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.