vakahainen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vakahainen (38)
- (vanhahtava) vauva
- On meill' tuutunen tuvassa, / on meill' lapsi kätkyessä, / on meill' pieni peittehessä, / vakahainen vaattehessa. (kansanruno)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vakahainen | vakahaiset |
| genetiivi | vakahaisen | vakahaisten vakahaisien |
| partitiivi | vakahaista | vakahaisia |
| akkusatiivi | vakahainen; vakahaisen |
vakahaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vakahaisessa | vakahaisissa |
| elatiivi | vakahaisesta | vakahaisista |
| illatiivi | vakahaiseen | vakahaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vakahaisella | vakahaisilla |
| ablatiivi | vakahaiselta | vakahaisilta |
| allatiivi | vakahaiselle | vakahaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vakahaisena (vakahaisna) |
vakahaisina |
| translatiivi | vakahaiseksi | vakahaisiksi |
| abessiivi | vakahaisetta | vakahaisitta |
| instruktiivi | – | vakahaisin |
| komitatiivi | – | vakahaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vakahaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vakahais- | |