vajavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vajavuus (40)

  1. se, että on vajava, vajavaisuus
  2. käsitys omasta viallisuudesta ja huonoudesta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑjɑʋuːs/
  • tavutus: va‧ja‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vajavuus vajavuudet
genetiivi vajavuuden vajavuuksien
partitiivi vajavuutta vajavuuksia
akkusatiivi vajavuus;
vajavuuden
vajavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vajavuudessa vajavuuksissa
elatiivi vajavuudesta vajavuuksista
illatiivi vajavuuteen vajavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vajavuudella vajavuuksilla
ablatiivi vajavuudelta vajavuuksilta
allatiivi vajavuudelle vajavuuksille
muut sijamuodot
essiivi vajavuutena vajavuuksina
translatiivi vajavuudeksi vajavuuksiksi
abessiivi vajavuudetta vajavuuksitta
instruktiivi vajavuuksin
komitatiivi vajavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vajavuude-
vahva vartalo vajavuute-
konsonantti-
vartalo
vajavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vajava vartalosta vajav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]