vaisto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Väistö ja väistö


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaisto (1)

  1. eläinten käyttäytymisen kaavamaisiin, periytyvinä pidettyihin, toimintoihin liittyvä etologinen käsite
    Eläinten inhimillisesti järkevää toimintaa pidetään vaiston ohjaamana.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaisto vaistot
genetiivi vaiston vaistojen
partitiivi vaistoa vaistoja
akkusatiivi vaisto;
vaiston
vaistot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaistossa vaistoissa
elatiivi vaistosta vaistoista
illatiivi vaistoon vaistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaistolla vaistoilla
ablatiivi vaistolta vaistoilta
allatiivi vaistolle vaistoille
muut sijamuodot
essiivi vaistona vaistoina
translatiivi vaistoksi vaistoiksi
abessiivi vaistotta vaistoitta
instruktiivi vaistoin
komitatiivi vaistoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Gustaf Erik Eurénin 1860-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

itsesuojeluvaisto, itsesäilytysvaisto, kauneusvaisto, laumavaisto, liikemiesvaisto, paikallisvaisto, suuntavaisto, vaistoammunta, vaistotoiminta, äidinvaisto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vaisto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.