vainaa

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vainaa (17)

  1. (murteellinen) vainaja, kuollut ihminen (persoonana)
    – ”Elämä kannattaa elää loppuun saakka”, ruukasi Kalle-vainaa sanoa.
    – Niin, Kalle oli mukava mies.
  2. (harvinainen) kuollut ihminen, ruumis
    Kun Pekka astui sisään, Kalle oli vainaana pirtin lattialla.
  3. (arkikieltä, halventava) henkilö, jonka puhuja toivoisi olevan jo kuollut
    – Pete, kato, tässä on Martti-vainaa!
    – Jaa, taidankin tästä lähteä meille.
    – Hei, mitä sä nyt – äääääkkk!!!!

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vainaa vainaat
genetiivi vainaan vainaiden
vainaitten
partitiivi vainaata vainaita
akkusatiivi vainaa; vainaan vainaat
sisäpaikallissijat
inessiivi vainaassa vainaissa
elatiivi vainaasta vainaista
illatiivi vainaaseen vainaisiin
(vainaihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi vainaalla vainailla
ablatiivi vainaalta vainailta
allatiivi vainaalle vainaille
muut sijamuodot
essiivi vainaana vainaina
translatiivi vainaaksi vainaiksi
abessiivi vainaatta vainaitta
instruktiivi vainain
komitatiivi vainaine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vainaa Kielitoimiston sanakirjassa