vaillinaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaillinaisuus (40)

  1. se, että on vaillinainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑi̯lːiˌnɑi̯suːs/
  • tavutus: vail‧li‧nai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaillinaisuus vaillinaisuudet
genetiivi vaillinaisuuden vaillinaisuuksien
partitiivi vaillinaisuutta vaillinaisuuksia
akkusatiivi vaillinaisuus;
vaillinaisuuden
vaillinaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vaillinaisuudessa vaillinaisuuksissa
elatiivi vaillinaisuudesta vaillinaisuuksista
illatiivi vaillinaisuuteen vaillinaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaillinaisuudella vaillinaisuuksilla
ablatiivi vaillinaisuudelta vaillinaisuuksilta
allatiivi vaillinaisuudelle vaillinaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi vaillinaisuutena vaillinaisuuksina
translatiivi vaillinaisuudeksi vaillinaisuuksiksi
abessiivi vaillinaisuudetta vaillinaisuuksitta
instruktiivi vaillinaisuuksin
komitatiivi vaillinaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaillinaisuude-
vahva vartalo vaillinaisuute-
konsonantti-
vartalo
vaillinaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vaillinainen vartalosta vaillinais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]