vahvistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vahvistuminen (38)
- teonnimi verbistä vahvistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vahvistuminen | vahvistumiset |
| genetiivi | vahvistumisen | vahvistumisten vahvistumisien |
| partitiivi | vahvistumista | vahvistumisia |
| akkusatiivi | vahvistuminen; vahvistumisen |
vahvistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vahvistumisessa | vahvistumisissa |
| elatiivi | vahvistumisesta | vahvistumisista |
| illatiivi | vahvistumiseen | vahvistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vahvistumisella | vahvistumisilla |
| ablatiivi | vahvistumiselta | vahvistumisilta |
| allatiivi | vahvistumiselle | vahvistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vahvistumisena (vahvistumisna) |
vahvistumisina |
| translatiivi | vahvistumiseksi | vahvistumisiksi |
| abessiivi | vahvistumisetta | vahvistumisitta |
| instruktiivi | – | vahvistumisin |
| komitatiivi | – | vahvistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vahvistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vahvistumis- | |